Abstraktit 2010

Sosiologia Vuosikerta 47, Numero 4, 2010

Kävelyhaastattelu tapaustutkimuksen menetelmänä

Ari Jokinen, Eveliina Asikainen & Kirsi Mäkinen

Artikkelissa esitellään kävelyhaastattelu, sen metodologisia lähtökohtia ja sovellusesimerkkejä. Kävelyhaastattelu on kävelyyn, haastatteluun ja havainnointiin perustuva etnografi nen tutkimusmenetelmä. Kävelyä ohjaa haastateltava, joka johdattaa tutkijan tärkeinä pitämiinsä paikkoihin. Haastattelu on keskustelunomaista, ja se nauhoitetaan. Kävelyn rytmisyys ja fyysisyys sekä uusien paikkojen avautuminen kävelyn aikana luovat hyvät edellytykset vapautuneelle keskustelulle. Näin saadaan kokemuksellisuuteen, paikkaan, tiedonmuodostukseen ja paikalliseen kulttuuriin kiinnittyvää monipuolista tutkimusaineistoa, joka on herkistynyttä haastateltavan ympäristösuhteille. Tällaisen tiedon kysyntä on kasvamassa monella alalla tutkimuksessa ja yhteiskuntapolitiikassa. Myös kävelyn kehollisuus ja aistimuksellisuus voidaan ottaa tutkimuskohteeksi. Kävelyhaastattelun keskeinen sovellusalue on tapauksissa, joissa kävely on luonnollinen osa ihmisten arkipäivää tai ammattikäytäntöjä. Kuvaamme tapausesimerkkeinä kolme erilaista kävelyhaastatteluun perustuvaa tutkimusta, jotka olemme toteuttaneet metsäympäristössä kaupungissa ja maaseudulla.

Avainsanat: aineistonkeruu, etnografi a, haastattelu, havainnointi, kehollisuus, kävely, laadullinen tutkimus, materiaalisuus, metsäntutkimus, paikka, tieto

Jokelan ja Kauhajoen asukkaiden arviot koulusurmien yhteiskunnallisista syistä

Kauri Lindström, Johanna Nurmi, Atte Oksanen & Pekka Räsänen

Artikkelissa tarkastellaan jokelalaisten ja kauhajokisten arvioita siitä, mitkä yhteiskunnalliset selitysmallit olivat keskeisimpiä koulusurmiin johtaneita tekijöitä. Olemme keränneet aikuisväestölle kohdistetun postikyselyaineiston sekä Jokelasta (N=278) että Kauhajoelta (N=319). Analyyseissä keskitytään siihen, kuinka paikalliset asukkaat arvioivat kuutta erilaista yhteiskunnallista syytä, jotka on julkisessa keskustelussa esitetty koulusurmien taustalla vaikuttaviksi tekijöiksi. Tuloksista käy ilmi, että koulusurmat tulkittiin pitkälti kansainvälisenä ilmiönä, ei niinkään kansallisena. Keskeisiksi Koulusurmien taustaselityksiksi vastaajat arvioivat internetin käytön lisääntymisen, perinteisen yhteisöllisyyden heikentymisen ja hyvinvointipalvelujen karsimisen. Jokelalaisten ja kauhajokisten sekä sosiodemografi sten ryhmien välillä havaittiin jonkin verran eroavaisuuksia. Johtopäätöksenä esitetään, että vaikka koulusurmissa on kyse moniulotteisesta ilmiöstä, vain harvat siihen liittyvät teemat hallitsevat julkista keskustelua.

Avainsanat: koulusurmat, internet, media

Pragmatistinen näkökulma yhteiskunnallisiin liikkeisiin

Tuomas Ylä-Anttila

Mitä opittavaa yhteiskunnallisten liikkeiden tutkijoilla on pragmatistiselta toiminta- ja Demokratiateorialta? Artikkeli vastaa kysymykseen identifi oimalla liiketutkimusteorian kolme keskeistä käsitettä ja tarkastelemalla niiden välisiä yhteyksiä klassisten pragmatistien, erityisesti John Deweyn toiminta- ja demokratiateorioiden valossa. Käsitteet ovat 1) poliittinen mahdollisuusrakenne, 2) mobilisaatiorakenteet ja 3) kulttuuriset kehykset. Tuloksena on näkökulma, joka keskittyy mahdollisuusrakenteiden ja mobilisaatiorakenteiden yhtymäkohtiin sekä rakenteiden ja kehysten
väliseen jatkumoon. Näkökulman käyttökelpoisuutta esitellään Maailman sosiaalifoorumia koskevan
analyysiesimerkin avulla.

Avainsanat: yhteiskunnalliset liikkeet, politiikkaverkostot, toimintateoria, pragmatismi, tapa, poliittinen kulttuuri

Sosiologia Vuosikerta 47, Numero 3, 2010

Solidaarisuus ja itsekeskeisyys huumeita käyttävien taparikollisten moraalikoodistossa

Tuula Kekki

Artikkelissa tarkastellaan huumeita käyttäneiden taparikollisten (n=22) käsityksiä rikoksenteon
moraalista, rikoksentekoon vaikuttavista arvoista ja rikolliskulttuurien säännöistä. Tavoitteina on tulkita, kuinka huumeita käyttävät taparikolliset rationalisoivat rikollisen käyttäytymisensä ja toisaalta huumekulttuurin arvojen vastaisen toimintansa neutralisaatioteorian esittämällä tavalla. Neutralisaatioteoriassa erotetaan viisi puhetapaa, joilla rikoksentekijät rationalisoivat ja legitimoivat tekonsa: vastuun, vahingon tai uhrin kieltäminen, tuomitsijoiden tuomitseminen sekä vetoaminen korkeampiin periaatteisiin. Analyysin mukaan neutralisaatiotavat eivät olleet identtiset huumeita käyttäneiden taparikollisten ajatustavan kanssa. He mielsivät olevansa itse vastuussa teoistaan ja
myönsivät aiheuttaneensa teoillaan vahinkoa ja uhrin olemassaolon. He eivät tuominneet muita moraalittomiksi tai tekopyhiksi, koska he tunnustivat kantaneensa rikollisen identiteettiä, jonka arvoperusta on valtaväestöstä poikkeava. Itsensä ulkoistaminen rikollisen identiteetin taakse toimi yhtenä neutralisointitapana. Oman itsensä ja oman ryhmän kunnian puolustaminen nousi keskeisimmäksi periaatteeksi, joka oikeutti muiden periaatteiden hylkäämisen. Syrjäytyminen rikolliskulttuurista aiheutti pelkoa ja sai heidät tavoittelemaan asetettujen normien mukaista käyttäytymistä.

Avainsanat: rikollinen identiteetti, moraali, arvot, solidaarisuus, huumeet

MIESTEN PUHETTA ISÄKSI TULON HALUSTA JA AIKEISTA

Johanna Mykkänen

Artikkelissa tarkastellaan 29 miehen (20–42-vuotta) puhetta isäksi tulon halusta, aikeista ja motiiveista. Lapsen haluamiseen ja saamiseen liittyvä puhe on yhdistetty miehiä enemmän naisiin, joskin viimeaikaiset tutkimukset ovat alkaneet valottaa asiaa myös miesnäkökulmasta. Tämän artikkelin tavoitteena on diskurssianalyysiä soveltaen kuvata ensinnäkin sitä, millaisia puhetapoja miesten lapsenhankinnan suunnitteluun ja haluun sisältyy ja toiseksi, millaisia puhujaidentiteettejä niistä on havaittavissa. Empiirisestä puheaineistosta on hahmotettavissa neljä puhetapaa, jotka ovat halu-, valmius-, uhri-, ja huolettomuuspuhe. Puheessa tuotetut identiteetit ovat: isäksi tulon halustaan varma ja kompetentti, varmuutta etsivä realisti, olosuhteiden uhri sekä huoleton noviisi. Isien puheessa tuli myös esille tunteen ja järjen, parisuhteen ja lapsirakkauden yhteys lapsenhankintapuheeseen sekä isyyden merkitys miehen kokemalle maskuliinisuudelle.

Avainsanat: isäksi tulon halu, isyys, mieheys, puhetavat, diskurssianalyysi

MARKKINAYHTEISKUNNAN VASTAVOIMAT JA KAPITALISMIN TULEVAISUUS MAAILMANJÄRJESTELMÄNÄKÖKULMASTA–TULKITSIJOINA KARL POLANYI JA IMMANUEL WALLERSTEIN

Kari Nyyssölä

Artikkelissa vertaillaan Karl Polanyin ja Immanuel Wallersteinin tuotantoa. Viitekehyksenä on
maailmanjärjestelmänäkökulma, jonka Wallerstein koulukuntineen on kehittänyt ja johon Polanyin
tuotanto on osaltaan vaikuttanut. Maailmanjärjestelmänäkökulmassa maailmantalous on integroitunut
globaalilla tasolla toimivaksi kokonaisuudeksi, jonka eri osien vuorovaikutus perustuu niiden asemaan työnjaossa. Ensimmäisenä teemana käsitellään heidän näkemyksiään markkinataloutta ja kapitalismia hillitsevien vastavoimien luonteesta. Wallersteinin kuvaamat antisysteemiset liikkeet (työväenliike ja nationalistinen liike) ovat organisoituja, toimijakeskeisiä ja vastakkainasetteluihin perustuvia poliittisia liikkeitä. Myös globalisaatiovastainen liike on luonteeltaan antisysteeminen, mutta kansallisvaltioista muodostunut maailmanjärjestelmä säätelee edelleen sen toimintaedellytyksiä. Polanyin kaksoisliikkeeseen pohjautuvat reformit ovat puolestaan hajautettuja, epäpoliittisia ja institutionaalisia prosesseja. Toiseksi artikkelissa tarkastellaan Polanyin ja Wallersteinin tulkintoja kapitalismin ja markkinatalouden tulevaisuudesta. Wallerstein näkee, että kapitalismi on vääjäämättä kriisiytymässä. Polanyi on puolestaan todistanut itsesääntelevien markkinoiden tuhoisuutta, mutta toisaalta hän näkee mahdollisuuksia toimivampaan talouden organisointiin. Maailmanjärjestelmänäkökulmasta Polanyita voidaan tulkita siten, että globalisaatio edistää politiikan ja talouden vuorovaikutusta. Uuspolanyilainen ja wallersteinilainen näkemys puolestaan korostavat globalisaation eriarvoistavia ja epäoikeudenmukaisuutta lisääviä piirteitä.

Avainsanat: markkinatalous, kapitalismi, maailmanjärjestelmä, yhteiskunnalliset liikkeet, globalisaatio

Sosiologia Vuosikerta 47, Numero 2, 2010

KESKILUOKAN VALOSSA: SUOMALAISTEN LUOKKASAMASTUMINEN EMPIIRISESSÄ TARKASTELUSSA

Nina Kahma

Ajatusta yhteiskuntaluokista pidetään nykyisin yhteiskunnallisessa keskustelussa vanhahtavana, lähinnä sotien jälkeiselle ajalle ominaisena ja sittemmin hämärtyneenä. Tämä selittänee luokkiin kuulumisen kriteereitä avaavan tutkimuksen vähyyttä viime aikoina – tarkasteltiinpa luokkajakoa sitten ulkoapäin mitattavissa olevana tilastollisena jakona tai luokkia subjektiivisena kokemuksena. Tämä artikkeli käsittelee luokkajaon hahmottamista, luokkiin samastumista sekä luokkasamastumisen ja vastaajan taustan välistä yhteyttä Suomessa. Tulosten esittelyssä vuorottelevat kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen aineisto. Analyysin ensimmäisessä osassa tarkastellaan luokkiin samastumisen jakaumaa kansallisesti edustavan kyselyaineiston avulla. Toisessa, kyselyaineistosta poimittujen vastaajien jatkohaastatteluille perustuvassa osassa erityisen mielenkiinnon kohteena ovat luokkiin liitetyt vastakkainasettelut haastateltavien puheessa. Kolmannessa osassa palataan kvantitatiiviseen aineistoon ja luokkiin samastumista selitetään objektiivisin sosioekonomisen aseman mittarein, muun muassa ammatti-, koulutus- ja tuloluokalla. Multinomiaalisen logistisen regressioanalyysin tulokset osoittavat, että nämä seikat vaikuttavat todennäköisyyteen samastua eri luokkaryhmiin, joskaan ne eivät yksin riitä sitä selittämään.

Avainsanat: eriarvoisuus, subjektiivinen luokka-asema, yhteiskuntaluokka, keskiluokka

EDUNVALVONNAN ONGELMAT OLKILUOTO 3 -RAKENNUSTYÖMAALLA

Nathan Lillie & Markku Sippola

Tässä artikkelissa selvitetään, miten suomalainen ammattiyhdistysliike kykenee vastaamaan ulkomaalaisten työntekijöiden edunvalvonnan haasteeseen suurella kansainvälisellä työmaalla. Tutkimuksen kohteena on Olkiluodon ydinvoimalan kolmosreaktorin rakennustyömaa ja sen työmarkkinasuhteet vuosina 2005–2008. Aineistonkeruun menetelminä ovat olleet 27 työnantajan, ammattiliittojen ja viranomaisten edustajien haastattelut sekä mediaseuranta. Olkiluodon ydinvoimalaa rakentaa ranskalais-saksalainen konsortio, joka on palkannut työmaalle ylikansallisten alihankkijoidensa kautta pääasiassa lähetettyjä tai vuokrattuja työntekijöitä Suomen ulkopuolelta. Ylikansallinen aliurakointi hyödyntää kansallisten työmarkkinajärjestelmien väleihin jääviä institutionaalisia ”aukkoja”. Tutkimustulokset eivät tue kapitalismin kansalliset muunnelmat -teorian olettamusta, jonka mukaan koordinoidun markkinatalouden instituutiot vaimentaisivat taloudellisen globalisaation vaikutuksia. Suomalaiset ammattiliitot epäröivät toimia kansainvälisen rakennustyömaan muodostamalla poikkeusalueella, jolla Suomen konsensuaalinen työmarkkinamalli ei ole saanut jalansijaa. Ulkomaalaisen työvoiman järjestäytymisen ongelmat johtuvat osittain myös suomalaisessa edunvalvonnassa esiintyvästä etnosentrisyydestä.

Avainsanat: ammattiyhdistysliike, kapitalismin variaatiot, lähetetyt työntekijät, rakennusala, Suomen työmarkkinamalli, ylikansalliset yritykset

PERHEEN SISÄINEN LÄHESTYMISKIELTO JA OIKEUS OIKEUKSIIN

Kati Rantala

Artikkelissa käsitellään vuonna 2005 voimaantullutta perheen sisäistä lähestymiskieltoa. Siinä uhkaa aiheuttava henkilö määrätään poistumaan kotoaan, eikä hän ei saa palata sinne kiellon voimassaoloaikana, joka on korkeintaan kolme kuukautta. Uudistuksen lähtökohtana oli uhrin oikeus turvalliseen elämään omassa kodissaan. Aiemmin tehdyn, kiellon toimivuutta arvioineen arviointitutkimuksen aineistoa (lainvalmisteluasiakirjoja, rekisteriaineistoa kielloista ja osapuolista sekä haastatteluja) ja keskeisiä tuloksia tarkastellaan tässä jatkoanalyysissä oikeudenmukaisuuden näkökulmasta: kuinka kohderyhmät ja ongelmat on kehystetty, ja mitä se tarkoittaa toimeenpanon ja osapuolten perusoikeuksien ja tarpeiden huomioimisen kannalta. Analyysi tuo esille, kuinka lakiuudistuksen taustalla vaikutti feministinen liike ja yhteiskuntapoliittinen paine oikeudellisten keinojen lisäämiseksi naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Ulkopuolelta esitetty oikeus tiettyyn tavoitetilaan on kuitenkin syrjäyttänyt kohderyhmien elinoloista nousevat näkökulmat ja oikeuden saada asiaankuuluvia palveluja. Lisäksi rajatulla asiantuntijanäkemyksellä sivuutettiin ilmeisiä, osin tiedostettuja riskejä. Tuloksena on huonosti toteutunut yhdenvertaisuus toimeenpanossa ja vakavia turvallisuusriskejä sekä haittoja kiellon eri osapuolille. Perheen sisäinen lähestymiskielto voidaankin nähdä esimerkkinä osapuoliin kohdistuvasta välillisestä syrjinnästä.

Avainsanat: perheen sisäinen lähestymiskielto, laki, oikeudenmukaisuus, oikeus, parisuhdeväkivalta, sukupuoli

Sosiologia Vuosikerta 47, Numero 1, 2010

SUOMALAISTEN KÄSITYKSIÄ RIIPPUVUUKSISTA SUKUPUOLEN, IÄN SEKÄ YHTEISKUNNALLISEN TODELLISUUDEN VAIKUTUKSIA MIELIKUVIIN Keskiluokan valossa: Suomalaisten luokkasamastuminen empiirisessä tarkastelussa

Tanja Hirschovits-Gerz & Anja Koski-Jännes

Artikkelissa kuvataan suomalaisten käsityksiä erilaisista riippuvuuksista ja niiden suhteesta toisiinsa. Aineistona käytettiin väestörekisteristä syksyllä 2007 poimittua 2000 henkilön (17–74-vuotta) satunnaisotosta, jolle lähetettyyn postikyselyyn vastasi 740 iältään 17–76-vuotiasta suomalaista. Käsitteellisenä viitekehyksenä toimi Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoria. Tutkimuksessa tarkastellaan käsityksiä eri aineisiin ja toimintoihin liittyvästä riippuvuusriskistä, toipumismahdollisuuksista ja riippuvuusongelmien suhteesta muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Keskeiset tutkimustulokset on koottu kuvioksi, jossa eri riippuvuudet suhteutetaan toisiinsa sekä Suomessa tutkimushetkellä vallinneeseen yhteiskunnalliseen ja päihdepoliittiseen ilmastoon. Riippuvuusriskiarviot heijastivat omin avuin toipumisen mahdollisuuksia muissa riippuvuuksissa paitsi tupakointiriippuvuuden osalta. Alkoholia ja huumeita pidettiin jokseenkin yhtä suurina yhteiskunnallisina ongelmina. Naiset pitivät lähes kaikkia ongelmia vakavampina kuin miehet. He myös uskoivat miehiä vähemmän yksilöiden kykyyn selviytyä riippuvuusongelmistaan ilman hoitoa. Nuorten aikuisten suhtautuminen huumeisiin poikkesi muista ikäryhmistä.

Avainsanat: addiktio, päihderiippuvuus, toiminnallinen riippuvuus, sosiaalinen representaatio, mielikuva

TIETÄMISOIKEUDET TELEVISIOKESKUSTELUN VUOROVAIKUTUKSESSA: ASIANTUNTIJAREVIIRIT POLIITTISELLA AREENALLA

Hanna Rautajoki

Artikkelissa tutkitaan episteemisten suhteiden, eli tiedollisten oikeuksien ja velvollisuuksien, rakentumista institutionaalisesti säännellyssä journalistisessa keskustelussa eri alojen asiantuntijoiden kesken. Aineistona on televisiokeskustelu, joka lähetettiin viikko syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Yleisön informoiminen, erityistietämys ja asiantuntijuus ovat keskeisiä elementtejä ohjelman rakentamisessa. Artikkelissa tarkastellaan, miten tietämistä tehdään osallistujien keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja millaisia kulttuurisia järjestyksiä osallistujien orientaatiot tuottavat ja uusintavat. Tutkimus kiinnittyy etnometodologiseen perinteeseen, jonka mukaan asiantuntijuus ei ole staattinen ominaisuus, vaan se aikaansaadaan toiminnassa. Suurin valta vaikuttaa osallistujien rooleihin ja tilanteisiin identiteetteihin on keskustelua ohjailevilla toimittajilla, mutta myös keskustelijat työstävät tietämistä aktiivisesti omissa puheenvuoroissaan. Tietäminen jäsentyy televisiokeskustelussa territoriaalisesti erityistietoon perustuvina etuoikeuksina ja hallinnallisina reviireinä, jotka poliittisen keskustelun kentälle joutuessaan asettuvat kuitenkin jännitteiseen suhteeseen keskenään. Televisiokeskustelussa aktualisoituvat tiedolliset suhteet ja subjektipositiot muodostavat kiinnostavan tuokiokuvan modernin yhteiskunnan ominaispiirteistä.

Avainsanat: televisiokeskustelu, etnometodologia, episteemiset suhteet, asiantuntijatietämys, sosiaalinen järjestys

ELÄINSUHDE, TIETO JA ASIANTUNTIJUUS:
TAPAUKSENA HEVOSTEN PITO

Nora Schuurman

Yhteiskunnan eläinsuhteen muuttuessa on erityisesti seuraeläinten merkitys vapaa-ajassa korostunut. Osana tätä ilmiötä voidaan myös nähdä hevosen roolin muuttuminen työtä tekevästä eläimestä yhä suositummaksi urheilu- ja harrastuskumppaniksi. Tässä artikkelissa tarkastelen eläinten yhteiskunnallisen aseman muutosta tiedon ja asiantuntijuuden näkökulmasta. Lähestyn aihetta ihmisen ja hevosen suhteen kautta, harrastehevosten pidon kontekstissa. Kysyn tutkimuksessa, millä tavoin ihmisen suhde eläimeen on riippuvainen eläintä koskevasta tiedosta ja millaista tietoa ja asiantuntijuutta eläinsuhde tuottaa. Artikkeli perustuu yhdeksään vuonna 2007 tehtyyn hevosenomistajan haastatteluun. Aineiston perusteella eläinsuhde muotoutuu arjessa, toiminnassa eläimen kanssa ja rakentuu kerroksellisesti eksplisiittisen tiedon, hankittujen kokemusten sekä inhimillistävän ja luonnollistavan tulkinnan varaan. Kokeneen omistajan vuorovaikutteinen suhde hevoseensa ja taito ”lukea” sitä antavat eläimelle roolin toimivana subjektina ja yhteisön jäsenenä, joka kykenee vaikuttamaan myös itseään koskevan tiedon muodostumiseen ja asiantuntijuuden määrittelyyn.

Avainsanat: eläinsuhde, seuraeläin, antropomorfismi, hevonen, hiljainen tieto, asiantuntijuus