sosiologia

Abstraktit 2011

Sosiologia Vuosikerta 48, Numero 1, 2011

OIKEUTETTAVUUDEN RAJAT -- YHTEISELÄMÄÄ KOOSSAPITÄVÄT SIDOKSET JA NIIDEN VÄÄRINKÄYTTÖ

Laurent Thévenot, käännös Veikko Eranti

Artikkelissa esitellään ratkaisumalli universaalien ihmisoikeuksien ja eri kulttuureille mielekkäiden elämänmuotojen
väliseen jännitteeseen. Esiin nostetaan kolme yhteiselämän rakentamisen kielioppia, jotka
perustuvat erilaisiin tapoihin löytää maailmassa toimimiseen tarvittavaa varmuutta. Ensimmäisessä kieliopissa
varmuus syntyy erilaisten oikeuttamisen maailmojen avulla, toisessa kieliopissa liberaalissa julkisuudessa
toimivien yksilöiden ja kolmannessa kulttuurin yhteisten alueiden herättämien tunnesidosten
pohjalta. Jokainen kielioppi luo oman versionsa oikeutettavuudesta. Lopuksi esitetään ehdotus siitä, miten
kieliopit ja niiden taustalla olevat sitoutumisen regiimit laajentavat ymmärrystämme yhteisön ulkopuolelle
sulkemisesta, vallasta ja sen väärinkäytöstä sekä antavat uusia välineitä analysoida epäoikeudenmukaisuutta
kriittisesti. Artikkeli pohjautuu useisiin oikeuttamista ja kulttuuria käsitteleviin kansainvälisiin vertaileviin
tutkimuksiin.

Avainsanat: Yhteisyyden kieliopit, sitoutumisen regiimit, vertaileva tutkimus, Ranska, Yhdysvallat, julkinen oikeuttaminen

poliittinen sosiologia, yhteiskunnalliset liikkeet

YHTEISYYDEN KIELIOPIT HELSINKILÄISESSÄ JA PIETARILAISESSA KAUPUNKIAKTIVISMISSA

Markku Lonkila

Venäjän ja länsimaiden sosiologisten vertailujen hankaluutena on usein se, että käytetyt teoreettiset välineet eivät ole herkkiä venäläisen yhteiskunnan erityispiirteille, vaan kuvaavat pikemminkin sen puutteita länsimaihin verrattuna. Artikkelissa vertaillaan helsinkiläisen ja pietarilaisen asukasliikkeen eroja Laurent
Thévenot'n yhteisyyden kielioppien ja niihin liittyvien sitoutumisen regiimien käsitteiden avulla. Helsingissä
tapausesimerkkinä on Kumpulan asukkaiden mobilisoituminen vastustamaan Kumpulanlaakson
poikki suunniteltua uutta bussilinjaa, ja Pietarissa Komendantskii prospekt 40:n asukkaiden protesti läheiseen
puistikkoon kaavaillun kerrostalon rakentamista vastaan. Molemmat protestit kulminoituivat vuonna
2009 ja päättyivät rakennushankkeiden kumoamiseen. Thévenot'n käsitteistö antaa uusia välineitä kuvaamaan
siirtymistä henkilökohtaisista siteistä ja lähisuhteista kollektiiviseen, julkisuudessa tapahtuvaan
toimintaan.

Avainsanat: Suomi, Venäjä, sosiaaliset liikkeet, vertaileva tutkimus, sitoutumisen regiimit, yhteisyyden kieliopit,
Laurent Thévenot

JULKISEN OIKEUTTAMISEN ANALYYSI SOSIOLOGISENA TUTKIMUSMENETELMÄNÄ

Eeva Luhtakallio & Tuomas Ylä-Anttila

Artikkelissa esitellään uusi julkisen keskustelun tutkimiseen kehitetty analyysimenetelmä, julkisen oikeuttamisen analyysi (JOA). JOA perustuu Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot'n oikeuttamisteorian seitsemän
"maailman" – inspiraation, kodin, maineen, kansalaisuuden, markkinoiden, teollisuuden ja ekologian
– muodostamalle analyysikehikolle. Se tutkii keskusteluissa esiintyvien vaateiden moraalisia oikeutuksia,
niiden yhdistelmiä ja tapoja kiistää ja tuomita kiistakumppaneiden oikeutuksia. JOA:n avulla voidaan
kvalitatiiviseen tekstianalyysiin yhdistää myös kvantitatiivista luokittelua, jolloin menetelmä soveltuu
suurtenkin aineistojen analyysiin. JOA:n käyttöä havainnollistetaan artikkelissa kahden tutkimusesimerkin
avulla. Ensimmäinen esimerkki käsittelee Helsingin Sanomissa globalisaatiosta vuosina 1999–2005 käydyn
keskustelun osapuolten, erityisesti kansalaisyhteiskunnan sekä taloudellisen ja poliittisen eliitin, argumentteja
ja niille annettuja oikeutuksia. Tämän esimerkin kautta kuvataan erilaisten oikeuttamisyhdistelmien
ilmaisuvoimaa yhteiskunnallisten kiistakysymysten moraalisten ulottuvuuksien analysoimisessa. Toinen
esimerkki keskittyy paikallisiin kiistoihin Suomessa ja Ranskassa tarkastelemalla kansalaisten ja kaupungin
edustajien esittämiä oikeutuksia paikallislehdistössä. Tämä esimerkki osoittaa JOA:n vahvuudet vertailevan
tutkimuksen työkaluna.

Avainsanat: Luc Boltanski, Laurent Thévenot, vertaileva tutkimus, oikeuttamisteoria, julkinen oikeuttaminen

KIISTA ILMASTOSTA UUDEN ILMASTOSOPIMUKSEN OIKEUTUKSET HELSINGIN SANOMISSA JA THE TIMES OF INDIASSA VUOSINA 2005–2008.

Suvi Huikuri

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on ollut vaikeuksia Kioton pöytäkirjan seuraajaa neuvoteltaessa. Yksi
keskeinen syy vaikeuksiin on, ettei oikeudenmukaista tapaa jakaa päästövähennysten taakkaa ole löydetty.
Kiista koskee erityisesti taakanjakoa pohjoisen pallonpuoliskon teollisuusmaiden ja etelän kehittyvien
maiden kesken. Tämä artikkeli vertailee julkisessa ilmastokeskustelussa käytettyjä oikeuttamisargumentteja
teollisuusmaita edustavassa Suomessa (Helsingin Sanomat) ja kehittyvässä Intiassa (The Times of India). Tavoitteena
on käsitteellistää uuden ilmastosopimuksen solmimisen edellytyksiä molempien maiden näkökulmista.
Tutkimusmenetelmänä käytän Boltanskin ja Thévenot'n oikeuttamisteorian pohjalta kehitettyä
julkisen oikeuttamisen analyysia. Tutkimus päätyi kolmeen keskeiseen tulokseen: ensinnäkin ilmastosopimuksen
edellytyksenä nähdään Suomessa kattavuus, tehokkuus ja markkinaohjauskeinot eli tärkeitä
ovat useasta maailmasta kumpuavat oikeutukset, kun taas Intiassa korostuvat muiden yli kansalaisuuden
maailmaan nojaavat oikeutukset eli ajatus ilmasto-oikeudenmukaisuudesta; toiseksi keskustelu Intiassa on
runsaampaa ja kriittisempää kuin Suomessa ja kolmanneksi kummankin maan ilmastokeskustelussa ympäristönsuojelua
vaativat argumentit ovat harvassa, vaikka ekologista oikeutusta käytetään paljon.

Avainsanat: ilmastoneuvottelut, ilmasto-oikeudenmukaisuus, julkinen keskustelu, julkisen oikeuttamisen
analyysi, oikeuttamisteoria

Sosiologia Vuosikerta 48, Numero 2, 2011

TELEVISIO JA KULTTUURIPÄÄOMA. OHJELMATYYPPIEN JA MIELIOHJELMIEN SOSIAALINEN ERIYTYMINEN NYKY-SUOMESSA

Semi Purhonen

Kulttuurisen maun ja kulutuksen sosiaalista eriytymistä tarkastelevassa tutkimuksessa televisioon on kiinnitetty vähemmän systemaattista huomiota kuin klassisempiin kulttuurin kenttiin. On myös esitetty, etteivät yhteiskuntaluokka tai kulttuuripääoma olisi televisiota tutkittaessa relevantteja nyky-Suomessa. Tässä artikkelissa tutkitaan televisioon liittyvän kulttuurisen maun sosiaalista eriytymistä nyky-Suomessa kahden kysymyksen kannalta: ensinnäkin tarkastellaan, mistä tv-ohjelmatyypeistä eri väestöryhmät pitävät eniten ja vähiten, toiseksi analysoidaan eräistä yksittäisistä ohjelmista pitämisen sosiaalista profiilia. Tutkimusaineistona on tuore kansallisesti edustava kyselyaineisto. Tulosten mukaan tv-maku on tärkeällä tavalla sosiaalisesti strukturoitunutta. Tv-maku jäsentyy paitsi iän, sukupuolen ja asuinalueen, myös koulutusasteen, ammattiaseman ja tulotason mukaan. Lisäksi perinteinen korkeakulttuurinen orientaatio selittää voimakkaasti tv-makua. Se osoittaa, ettei televisiota koskeva maku ole irrallinen muista kulttuurin kentistä ja hierarkioista. Korkeakulttuurinen orientaatio on myös välittävä mekanismi, joka selittää osaltaan, miksi koulutusaste vaikuttaa tv-makuun. Tv-maussa negatiivinen erottautuminen on selvemmin eriytynyttä kuin positiivinen samastuminen. Erityisesti tosi-tv-sarjojen inhoamisesta on tullut kulttuurisesti legitiimiä. Artikkelin päätteeksi pohditaan tuloksien valossa Pierre Bourdieun käsitteiden soveltuvuutta televisionkatselun tutkimukseen.

Avainsanat: televisio, kulttuuripääoma, kulttuurinen maku, sosiaalinen eriytyminen, Suomi

HUUMERIIPPUVUUDEN HOITO JA LÄÄKETIETEEN HAASTE. TERAPEUTTINEN JÄRKEILY JA HALLINTA PSYKOSOSIAALISISSA HUUMEHOIDOISSA 1965-2005

Jani Selin

Artikkelissa tarkastelen psykososiaalisia huumehoitoja Suomessa vuosina 1965–2005. Huumehoidot lääketieteellistyivät Suomessa lääkkeellisten korvaushoitojen käyttöönoton myötä viime vuosituhannen vaihteessa. Tarkastelen muutosta Michel Foucault'n hallinnan käsitteen valossa. Analysoin muutosta hallinnan näkökulmasta huumehoitomenetelmien ja huumeriippuvuutta koskevan tiedon kannalta. Käyttämäni aineisto koostuu pääasiassa päihdehuollon asiantuntijoiden kirjoituksista Tiimi-lehdessä. Esitän, että kyse ei ollut yksioikoisesta katkoksesta, vaan muutoksista terapeuttisen järkeilyn tavassa ja hallinnan tekniikoissa.

Avainsanat: hallinta, huumehoito, huumeriippuvuus, lääketiede, psykososiaalinen

Sosiologia Vuosikerta 48, Numero 3, 2011

TUNTEET JA TALOUDELLINEN APU TRANSNATIONAALISSA PERHEESSÄ

Anna Matyska

Artikkeli perustuu etnografi seen tutkimukseen, jossa tarkasteltiin Suomeen muuttaneiden puolalaisten ja Puolaan jääneiden sukulaisten välisiä suhteita kylmän sodan aikana ja sen jälkeen. Artikkelissa painotetaan sitä, ettei taloudellista apua, tunteita ja emotionaalista työtä voi erottaa toisistaan sekä osoitetaan, kuinka tärkeitä nämä siteet ovat intiimien transnationaalisten suhteiden synnylle ja ylläpitämiselle Puolan ja Suomen välillä. Lisäksi artikkelissa korostetaan transnationaalien taloudellisten vaihtosuhteiden neuvoteltua luonnetta. Etnografi sessa tutkimuksessani näihin suhteisiin vaikuttivat esimerkiksi tiettyjen perhesuhteiden historiat sekä vaihtuvat taloudelliset ja poliittiset olosuhteet. Sopusointu ja sekasorto limittyivät toisiinsa tehden transnationalismista epätasaisen ja ristiriitaisen prosessin.

Avainsanat: transnationaali perhe, taloudellinen apu, tunteet, Puola, perhesuhteet

KOULULAISTEN SOSIAALISET HIERARKIAT JA KOULUMYÖNTEISYYS

Mira Kalalahti, Sakari Karvonen & Ossi Rahkonen

Sosiaalisen aseman mittaamisella pyritään tavoittamaan yhteiskunnallisia luokituksia, jotka ovat yhteydessä, selittävät tai ennustavat elinoloissa tai hyvinvoinnissa havaittavia eroja. Sosiaalisen aseman mittaaminen on luokkayhteiskuntaa koskevan keskustelun myötä laventunut useammille ulottuvuuksille ja korostanut myös yksilöiden oman näkemyksen, subjektiivisen sosiaalisen aseman merkitystä luokituksissa. Lapsia ja nuoria koskevassa tutkimuksessa on myös otettu huomioon yhä enemmän sosiaalisen aseman muotoutumisen hetki: oman subjektiivisen aseman ja kasvuperheen sosiaalisen aseman sekä erottautuminen että kytkeytyminen toisiinsa. Artikkelissa tarkastellaan helsinkiläisille peruskoulun 9-luokkalaisille suunnatun kyselylomakeaineiston (n=2369) avulla subjektiivisten ja objektiivisten sosiaalisen aseman mittareiden yhteyksiä. Artikkelissa tutkitaan, miten oppilaan arvio perheensä yhteiskunta-asemasta, oppilaan arvio asemastaan kouluyhteisön hierarkiassa ja oppilaan objektiivisesti mitattu sosiaalinen asema ovat yhteydessä toisiinsa. Lisäksi tarkastellaan, miten nämä erilaiset tavat mitata sosiaalista asemaa selittävät yhtä koulutuksen saavutuksiin vaikuttavaa asennetekijää, koulumyönteisyyttä. Artikkelin tulokset osoittavat, että subjektiivisilla sosiaalisen aseman mittareilla voidaan tavoittaa nuorten sosiaalisten hierarkioiden merkitys perheen sosiaalista asemaa ja objektiivisia mittareita kattavammin.

EDVARD WESTERMARCKIN MORAALISOSIOLOGIA

Otto Pipatti

Artikkelissani käsittelen Edvard Westermarckin moraaliteorian perusteita. Westermarckin skottivalistuksen moraalifi losofi aa ja darwinismia yhdistävät näkemykset moraalin alkuperästä ja olemuksesta ovat herättäneet evoluutioteoreettisen ihmistutkimuksen myötä jälleen kiinnostusta myös sosiologiassa. Artikkelissani osoitan, että Westermarckin moraaliteorialla on annettavaa varsinkin keskusteluille tunteiden sosiologiasta. Tarkastelen, missä merkityksessä Westermarck katsoi moraalilla, toiminnalla ja sosiaalisuudella olevan emotionaalinen perusta. Erittelen Westermarckin käsityksiä moraalitunteiden tunnuspiirteistä ja selityksiä siitä, miksi ihmiset tuntevat tällaisia pyyteettömiltä, puolueettomilta ja yhteisiltä vaikuttavia tuomitsevia ja palkitsevia tunteita. On olennaista huomioida, että Westermarckin mukaan moraalin psykologinen tunneperusta ja yhteisölliset ulottuvuudet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä keskeisessä roolissa, jonka Westermarck antaa sympatialle ja tavoille. Vastaavasti Westermarck korostaa moraalitunteiden merkitystä sosiaalisten instituutioiden muodostumisessa, säilymisessä ja muuttumisessa.

Avainsanat: Edvard Westermarck, moraali, tunteet, moraalisosiologia

Sosiologia Vuosikerta 48, Numero 4, 2011

PUHEEN MUSIIKILLISET PIIRTEET JA SOSIAALINEN TOIMINTA. KOHTI PROSODIAN SOSIOLOGIAA

Melisa Stevanovic & Mikko Kahri

Vuorovaikutuksen perusrakenteena voidaan pitää ajatusta siitä, että ensimmäinen puhuja asettaa ne puitteet, joiden sisällä seuraavan puhujan tulee tuottaa puheenvuoronsa. Responsiivisia vuoroja voidaan kuitenkin näkemyksemme mukaan pitää varsin erilaisina sen suhteen, missä määrin vuoron esittäjän oma toimijuus tulee niissä esiin: (1) myötätoiminnassa toimija säilyttää fokuksen vuorovaikutuskumppanissaan, (2) vastatoiminnassa toimija etualaistaa oman toimijuutensa. Tässä artikkelissa tarkastelemme aluksi aloitteellisen ja responsiivisen vuoron muodostamia kokonaisuuksia, vieruspareja, kartoittaen varhaisesta vuorovaikutuksesta ja aikuisten arkikeskusteluista myötä- ja vastatoimintaa ilmentävien responsiivisten vuorojen prosodisia ominaispiirteitä (sävelkulkuja, äänen voimakkuutta ja rytmiä). Tämän jälkeen tarkastelemme vieruspareja psykoterapiavuorovaikutuksesta ja kirkon työpaikkapalavereista pohtien sitä, kuinka osallistujat voivat responsiivisten vuorojensa hienovaraisen prosodisen säätelyn avulla rakentaa ja ylläpitää institutionaalisia rooleja ja laajoja toiminnan kehyksiä tai haastaa ja manipuloida niitä omien pyrkimystensä kannalta strategisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Sosiologinen prosodian tutkimus näyttäytyy uutena hedelmällisenä tutkimusalueena, jonka avulla on mahdollista päästä käsiksi aiemmin vähemmälle huomiolle jääneisiin sosiaalisiin ilmiöihin.

Avainsanat: keskustelunanalyysi, vuorovaikutus, prosodia, toimijuus

SULKEUTUIKO KESKILUOKKA? REKISTERIPOHJAINEN TARKASTELU SOSIAALISESTA LIIKKUVUUDESTA SUOMESSA 1985-2005

Outi Sirniö, Pekka Martikainen & Pasi Moisio

Suomen kaupungistuessa ja toimihenkilöistyessä ennustettiin, että niin kutsutun keskiluokan kasvu tulisi 1990–2000-luvuilla päättymään ja keskiluokka sulkemaan rajansa siten, että keskiluokkaisen aseman saavuttaminen edellyttäisi yhä enemmän keskiluokkaista lapsuudenkotia. Tämä tutkimus selvittää, onko sulkeutumista tapahtunut aikavälillä 1985–2005. Tutkimuksen aineistona on käytetty Tilastokeskuksen keräämää pitkittäisaineistoa, joka on 11 prosentin otos Suomen väestöstä. Keskiluokkaiseksi asemaksi määritellään ylemmiksi ja alemmiksi toimihenkilöiksi luokitellut henkilöt. Tulokset osoittavat, että keskiluokan kasvun pysähtymisestä huolimatta suomalainen keskiluokka ei ole sulkeutunut, vaan sinne pystyy sijoittumaan muistakin kuin keskiluokkaisista lähtökohdista tulevat. Suomen sosiaalisen liikkuvuuden taso vaikuttaa pysyvän korkealla tasolla. Vaikka yhteys yksilön oman ja tämän vanhempien sosiaaliryhmän välillä onkin heikennyt, ovat liikkuvuuden sukupuolittaiset erot edelleen selkeät, ja ylemmän toimihenkilön statuksen saavuttaminen on epätodennäköisempää kuin alemman toimihenkilön.

Avainsanat: sosiaalinen liikkuvuus, keskiluokka, sosiaaliryhmä, toimihenkilöt

TASA-ARVOSUUNNITTELU MANAGERIALISTISEN HALLINNAN TEKNIIKKANA

Elina Ikävalko & Kristiina Brunila

Tarkastelemme tasa-arvolain edellyttämää henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnittelua esimerkkinä managerialistisen hallinnan teknologiaan kietoutuvasta tekniikasta. Vaikka tasa-arvosuunnittelu näyttäytyy ratkaisuna sukupuolten tasa-arvoon liittyviin ongelmiin, se osallistuu myös niiden tuottamiseen. Analyysimme kohdistuu tasa-arvosuunnittelun tarvitsemaan subjektiin, jonka tehtäväksi tasa-arvosuunnittelussa tulee tasa-arvon "oikein" hallinta. Aineistomme koostuu tasa-arvosuunnittelun projekteissa ja projektinomaisissa toimenpiteissä tuotetuista asiakirjoista, ohjeistuksista sekä kokousäänitteistä ja haastatteluaineistosta. Tuomme esiin, kuinka tasa-arvosuunnittelusta on seurannut tasa-arvo-osaamisen ammattikunta sekä siihen kytkeytyvät projekti- ja koulutusmarkkinat. Niitä tukee tasa-arvosuunnittelun välineiden ja mallien tuotteistaminen sekä kyseisten mallien toimivuudesta ja vaikutuksista tuotettu "tutkimustieto". Tuotteistettu tasa-arvosuunnittelu muodostaa tasa-arvosta määrällisen, tilastotiedoin hallittavissa olevan ja välineellistetyn hyödykkeen. Tasa-arvosuunnittelun subjektin tulee olla positiivinen ja uskoa yhdessä tekemiseen hyvässä hengessä, mutta toisaalta hyväksyä, ettei muutoksia saa vaatia liikaa eikä liian nopeasti. Esitämme, että tasa-arvosuunnittelun edellyttämä tasa-arvon "oikein" suorittaminen tarkoittaa sitoutumista kaksinapaiseen sukupuolijärjestykseen sekä talouden ja työelämän intressien palvelemiseen.

Avainsanat: tasa-arvosuunnittelu, tasa-arvo, subjektifi kaatio, managerialismi, hallinta, diskursiivinen luenta

 

© Sosiologia-lehti & Westermarck Society